Ruokakriisi ei johdu maailman kyvystä tuottaa tarpeeksi ruokaa, vaan kyvyttömyydestä sen turvallisessa ja tasapuolisessa tuottamisessa, selviää konsulttiyhtiö Boston Consulting Groupin (BCG) tuoreesta raportista.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on johtanut suureen humanitaariseen kriisiin, ei vain Ukrainassa, vaan myös kaikkialla maailmassa. Koska alue toimii tärkeänä ruoantuottajana maailmalle, vaikutukset esimerkiksi vehnä- ja auringonkukkaöljyn saatavuuteen ovat olleet välittömiä. Se on johtanut massiiviseen pulaan ja hintasokkeihin. Ruokakriisi ei kuitenkaan johdu maailman kyvystä tuottaa tarpeeksi ruokaa, vaan kyvyttömyydestä sen turvallisessa ja tasapuolisessa tuottamisessa, selviää konsulttiyhtiö Boston Consulting Groupin (BCG) tuoreesta raportista. Venäjä on myös keskeinen lannoitteiden ja energian tuottaja, jolla on tärkeä rooli ruoan jakelussa.
– Monet esiin tulleet häiriöt ruoan saatavuudessa ovat oireita laajemmista ongelmista pitkässä, monimutkaisessa ja hauraassa maailmanlaajuisessa toimitusketjussa. Toimitusketjun häiriöillä millä tahansa kriittisellä alueella voi olla tuhoisia heijastusvaikutuksia muualla maailmassa. Tällä hetkellä elintarvikejärjestelmiä ei ole rakennettu kriisiaikoja varten, sanoo BCG:n osakas John Dannberg.
Kriisin helpottaminen edellyttää koordinoitua apua
Tilannetta pahentaa se, että monissa kehittyvissä talouksissa nykyinen kriisi osuu samaan aikaan korkean velkatason kanssa. Se johtuu osittain julkisista menoista vastauksena COVID-19:n asettamiin haasteisiin. Tämän seurauksena hallituksilla on ongelmia tukea nopeasti nousevia ruoka-, lannoite- ja polttoainekustannuksia – ja monissa tapauksissa he vähentävät ruokatukia tai poistavat ne kokonaan.
Nykyisen kriisin helpottaminen edellyttää ennen kaikkea koordinoitua ja välitöntä humanitaarista hätäapua kaikilta tahoilta: hallituksilta, kehitysinstituutioilta, pankeilta, kansalaisjärjestöiltä ja yksityisiltä yrityksiltä. Tarvitaan humanitaarista apua, mukaan lukien ruokaa, taloudellista tukea, siemeniä, työkaluja ja teknistä apua maiden sisäisen kestävän ruokatuotannon tehostamiseen ja muiden viljelykasvien korvaamiseen.
On otettava huomioon myös se mahdollisuus, että Ukrainan sota ja sitä kautta maailmanlaajuinen ruokakriisi eivät lopu lähiaikoina. Siksi on kehitettävä ratkaisuja, jotka koskevat sekä globaalisti vaihdettavia hyödykkeitä että kotimaan tuotantoa. Näin voidaan estää maailmanlaajuisen ruokakriisin pitkittyminen tai paheneminen. Kaikkiin ratkaisuihin on sisällyttävä ennaltaehkäiseviä toimia, joiden tarkoituksena on antaa heikoimmassa asemassa oleville ihmisille keinot varmistaa ruokansa saatavuus keskipitkällä aikavälillä.
– Nykyinen kriisi vaatii, että yritämme vielä kerran miettiä ja korjata ruokajärjestelmiämme ja tehdä niistä oikeudenmukaisempia, kestävämpiä ja reagoivampia suuren tarpeen aikoina. Tällaisten kriisien välttäminen tulevaisuudessa edellyttää elintarviketuotannon monipuolistamista toimitusketjujen ja markkinoiden välillä sekä velkaantumiseen, taloudelliseen epätasa-arvoon ja markkinoiden vääristymiin liittyvien ongelmien ratkaisemista, John Dannberg jatkaa.
Ruokakriisistä ruokahävikkiin
On arvioitu, että joka vuosi kolmannes maailman ruoasta menee hukkaan. Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että todellinen luku on vielä suurempi. Vaikka mikään yksittäinen toimija tai prosessi ei ole vastuussa, valtava määrä ruokaa menetetään matkalla tuottajilta ruokapöytään. Matala- ja keskituloisissa maissa ongelmana on suurelta osin hävikki, koska ruoka ei pääse eteenpäin tuotanto- ja kuljetusvaiheista. Korkeamman tulotason maissa taas suurempi ongelma ovat vähittäiskauppiaiden ja kuluttajien jätteet.
Suurin osa ruokahävikistä syntyy edelleen tuotantovaiheessa, jossa haasteet liittyvät usein liikatuotantoon sekä ilmastoon, kuten kuivuuteen ja tulviin. Myös varastoinnissa, kuljetuksessa sekä prosessoinnissa ja pakkaamisessa on hurjia eroja esimerkiksi käytetyissä teknologioissa ja toimintaperiaatteissa. Ne voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa suuria määriä hävikkiä.
Ruuan jakelussa ja vähittäiskaupassa isossa roolissa olevat ruuan säilyvyyttä koskevat pakkausmerkinnät, kuten parasta ennen, vaikuttavat myös ruokahävikin syntymiseen. Ne ohjaavat sekä vähittäiskauppaa mutta myös kuluttajaa seuraamaan päivämäärää, vaikka elintarvike voisi olla käyttökelpoinen päivämäärän jälkeenkin. Omilla valinnoillaan kuluttaja voi vaikuttaa ruokahävikin syntymiseen.